SUE VAN DOE: ELÄMÄ (RIS CD 005, ILM. v.2005)

 

2. ELÄMÄ

Kaiken minkä teet, minkä tekemättä jätät
Mihin ikinä sä meet, mietit sitä taikka tätä
Onko vähäisintäkään syytä tyytyä vain tylyyn kohtaloon

Jos sä vaikut vain sinne, tai vaikutat myös tänne
Sotket sorkkas joka soppaan ja aina kaikkialle
Onko tulos mitä tahdot, vai heittäydytkö huomaan kohtalon

Väljemmille vesille jos sä pystyt hakeutumaan
Ja voimakkaampaa minäkuvaa antaudut sä rakentelemaan
Tai fyysisiä valmiuksia jos sä ryhdyt parantelemaan
Toteutuuko tavoitteet, vai heittäydytkö huomaan kohtalon

Tarpeettomat tarveaineet sysit syrjään säälimättä
Otat minkä tarviit, etkä ylijäämää jätä
Onko mitään syytä vetäytyä, tyytyä vain kylmään kohtaloon

Jos sä vaikutat vain sinne, tai vaikutat myös tänne
Sotket sorkkas joka soppaan ja aina kaikkialle
Onko tulos mitä tahdot, vai heittäydytkö helmaan kohtalon

Väljemmille vesille jos sä pystyt …

Leijun ja liidän, tuulessa kiidän
Lastuna laineilla, pyörteissä kuohujen
Leijun ja liidän, merkkini piirrän
Poimuihin, uurteisiin, kudoksiin kuoleviin
Kasvoihin elämän armotta arpeni viillän

4. SYSIMUSTA SIELU

Moneen kertaan myyty, vanha sysimusta sielu
Valittaa ja vaikeroi hukattuja hetkiään
Itkee katkerasti epätoivon onkaloissa
Turhaan tuherrettua elämää

Mistään ei löydy tietä ylös- eikä ulospäin
Ei mistään valon pilkahdusta pimeään
Ei hellää käden kosketusta, joka toisi lohtua
Helpotusta tuskaan, joka repii sydäntä

Ei vielä aika käydä nukkumaan
Ei vielä syytä silmät ummistaa
Ei vielä hetki heittäytyä hengähtämään
Ei vielä laskeutua lepäämään

Tarpeettomat ajatukset mellastavat mielessä
Kuonaa kuonan päälle kaikkialta kasautuu
Kylmä kangistaa ja onnettoman luita kolottaa
Ja pitkän tien päässä vain hauta odottaa

Valoon kaipaa myöskin vanha, sysimusta sielu
Vaan ei löydä polkua toisten tallaamaa
Pimeydessä sokeana haparoiden hoipertaa
Etsii jotain, jota ei voi koskaan unohtaa

Ei vielä aika käydä nukkumaan…

5. EI HYVIN MEE

Aamulla jo aina herätessäni mä tunnen, kuinka elämääni suuremmat voimat mua riepottaa
Kauhulla mä ajattelen tulevaa päivää, jonka aikana mua kerta kerran jälkeen nöyryytetään
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin

Häpeissäni hyytelönä odottelen ensimmäistä iskua, jolla mua taas alas painetaan
Rähmälläni ryömin maan rakosesta toiseen, enkä osaa edes kuvitella mitään parempaa
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin

Enkelit taivaan mut unohtanut on 
Pelkkää kai vaivaa musta niille on

Ei hyvin mee
Ei hyvin mee 
Ei hyvin mee

Vaikken mitään tee, enkä mihinkään mä sitoudu, niin kummasti mä kietoudun kaikenlaiseen kaaokseen
Voimatoimin yritän mä vapautua vankilasta, johon mua pimeyden voimat kahlitsee
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin

En edes unissani saa mä niiltä rauhaa, vaan painajainen pahenee tunti tunnilta
Ne vainoaa ja piinaa läpi yön aamuun asti ja alkaa herätessäni taas heti uudelleen
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin

Enkelit taivaan mut unohtanut on…

Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee ja jatkuu vielä huonommin
Ei hyvin mee voisko olla enää kehnommin
Ei hyvin mee voisko olla kenenkään asiat enää pahemmin

6. FIKTIIVINEN NIEMINEN

Kaikkihan rakastaa voittajaa, miksen siis minäkin
Kaikkihan rakastaa voittajaa
Ei penninpyörylää, ei killinkiäkään
Ei kukaan laita rahojansa ilmiselvään häviäjään

Fiktiivinen Nieminen, sympaattinen syntisäkki
Kaiken aikaa touhuili ja koetti työntää tulosta
Oli kompuutterit ja laaserit, kännykät ja nettikaapelit
Ja nousukausi kivasti kämmenpohjaa kutitti

Toimitilat tarpeelliset hankittu on edulliset
Nyt vain pitäis keksiä, mistä alkais etsiä
Sitä ainoata rakoa, johon näillä markkinoilla kenkänsä 
Sais mukavasti mahtumaan

Fiktiivinen Nieminen koki onnen täyttymyksen
Rahaa tuli enemmän, kuin osas edes odottaa
Tuote uppos kansan syvää syvempiinkin riveihin 
Ja Fiktiivinen Nieminen haali hillot holveihin
Kaikki pantiin palamaan ja viimeisetkin saluunaan 
Kannettiin ja kuitenkin
Rahaa satoi taivaasta, niin kuin vettä hanasta

Kaikkihan rakastaa voittajaa …

Fiktiivinen Nieminen, aiemmin niin sympaattinen
Säälittävä syntisäkki huokailee nyt huoliaan

Kaiken pitäis olla asiallisesti reilassa
Kaksi lasta kotona, koira kesämökki, vaimo
Pankkitili Sveitsissä
Rakastajatar odottaa kalustetussa, kohtuuhintaisessa kaksiossa Korsossa

Kaikkihan rakastaa voittajaa, mikset siis sinäkin
Kaikkihan rakastaa voittajaa
Fiktiivinen Nieminen
Fiktiivinen Nieminen

Ei kai se haittaa, vaikka hiukset vähän harvenee
Jokainen on, kato, sen näköne ku o
Mä oon alkanut käymään salillakin viimeaikoina, 
Niin, että eiköhän nää kilotkin tästä pikkuhiljaa
Luulisin ainakin
Ostin uuden auton, ihan tavallisen
Tai, siis onhan siinä nää levyjarrut ja airbagit
Ja cd - soittimet ja tällaset systeemit, niinkun kuuluukin, tietysti, siis nykyään.

8.MASSAT VYÖRYVÄT

Järjettömät massat vyöryvät, kaiken alleen tallovat
Tehden selvää vihdoinkin siitä minkä aiemmin
ikuisuuden luultiin kestävän
tai vielä kauemmin

Brutaalisti barbaarit repii riekaleiksi Pariisin, 
New York City, Lontoo, Rooma, kuten myöskin Hampuri ja Wien
Lentää suoraa päätä, samantien

historian roskakoriin

Ei kiveä jää kiven päälle, muistuttamaan menneestä
Kun sivistyksen raunioilla viimein elonmerkit haihtuvat
Eikä toivon kipunaakaan enää
tulevasta ole tarjolla

Mitään ei jää
Ei jälkeäkään
Pois pyyhitty
Kokonaan

Ei rahallakaan enää saa rauhaa edes rikkaimmat
On epätoivoisimmatkin pakoreitit täysin umpeen tukittu
Ja viimeisetkin ovet ulos

tiukkaan lukittu

Heinäsirkkalauman lailla massat kaiken tuhoovat
Kun tulvaveden alle vaipuu kaikki suurisuiset uhoojat
On pelastuksen perään turhaa

kysellä tai rukoilla

Mitään ei jää
Ei jälkeäkään
Pois pyyhitty
Kokonaan

Taloudellinen valta on ainoa todellinen väline, jos haluaa sanansa sanoa ja saada sen myös kuuluviin. Länsimainen demokratiamme toki tarjoaa tarmokkaimmille mahdollisuuden puuhastella kaikenlaista ja kyllähän jotain pientä siellä täällä aikaan saadaankin. Kohtuullisen riittävän tuntuinen illusio vaikuttamisesta, mutta vain kohtuullinen. Varsinaiset vetonarut eivät kuitenkaan mene Arkadian mäelle, tai edes Capitol-kukkulalle; ehkä niiden kautta, mutta todelliset vetopäät on muualla, muiden tyyppien käsissä.

Me rikkaat rosvovaltiot linnottaudumme taloudellisesti ja sotilaallisesti. Suojatulleilla ja tukiaisilla pidetään huoli, että kaupankäynti on kontrollissa, että köyhät pysyvät köyhinä voidakseen osallistua yhteisiin talkoisiin halpana työvoimana ja vähäiset rahansa trendikkäisiin tuotteisiin tuhlaavana massana. 
Sotilaan tehtävä on viimekädessä varmistaa, että kauppa käy: että halvat raaka-aineet ovat mahdollisuuksien mukaan käytettävissä, eikä halpa työvoima saa mitään hassuja ajatuksia päähänsä ja jos saa, niin sotilaalla on valmiudet palauttaa rettelöitsijät takaisin ruotuun.

Suoranaisiin teurastuksiinhan nykyään enää harvoin ryhdytään, menetelmät ovat hienovaraisempia; Hollywood, vapaat tiedotusvälineet ja muut propagandakoneistot ovat aina valmiita lohduttamaan ja neuvomaan elämässään eksyneitä ja aina löytyy selkärangattomia politikkoja, vetoamaan uskontoon, isänmaahan, taloudellisiin realiteetteihin ja kansallisiin etuihin, mihin milloinkin. Pannaan pojat ja tasa-arvoistuvassa maailmassa, tytötkin, sotimaan hyvän asian puolesta, kyllä se siitä. Teknisen ylivoiman turvin taistot voidaan tätä nykyä käydä suhteellisen pienin menetyksin. YK:lle on tässä näytelmässä varattu pellen rooli.

Joskushan tulee sitten raja vastaan, saturaatiopiste, jolloin huonommin pärjäävällä porukalla epätoivo tuottaa yhä kiihtyvällä tahdilla järjetöntä väkivaltaa ja väkeä on niin paljon, että meidän rikkaiden pyssytkään ei enää riitä. Mutta ei se tapahdu vielä. Kyllä tässä vielä sen verran aikaa ehtii kulua, että eiköhän se ole tulevien sukupolvien ongelma. Elellään me vaan ja nautitaan. Elämästä ja tästä hetkestä.


Järjettömät massat vyöryvät, kaiken alleen tallovat
Tehden selvää vihdoinkin siitä minkä aiemmin
ikuisuuden luultiin kestävän
tai vielä kauemmin

Brutaalisti barbaarit repii riekaleiksi Pariisin, 
New York City, Lontoo, Rooma, kuten myöskin Hampuri ja Wien
Lentää suoraa päätä, samantien

historian roskakoriin

Mitään ei jää
Ei jälkeäkään
Pois pyyhitty
Kokonaan

10. KAIKKI MUN

Ensimmäisen kerran kun sä maistoit mahlaa makeaa
Tiesit ettei maailmasta löydy parempaa
Ahnaasti kuin linnunpoika tartuit kiinni tilaisuuteen
Koukkukynsin kaivauduit sä lihaan lämpimään

Toisen kerran kun sä pääsit maisteleen taas makeaa
Tunsit että jostain löytyy vielä makeempaa
Ahnaasti sä käänsit katseen paratiisiin parempaan
Ja tiesit että olet ansainnut sen kokonaan

Kaikki tää on mun ja tästä kyllä pidän kii
Kaikki tää on mun ja muusta viis
Kaikki tää on mun ja tästä kyllä pidän kii
Kaikki tää on mun näin olkoon siis

Varo vaan, varo vaan, en pääse tästä pälkähästä 
Varo vaan, varo vaan, jäin kiipeliin 
Varo vaan, varo vaan, en pääse tästä pälkähästä
Varo vaan, varo vaan, näin olkoon siis

Kun taas kerran maistelit sä mahlaa makeaa
Tiesit että samanlaista löytyy mistä vaan
Paratiisi paratiisin jälkeen seuraa toisiaan 
Ainuttakaan niistä et vaan voi pois luovuttaa

Kaikki tää on mun…

Varo vaan, varo vaan… (2x)

11. NEGATIIVINEN NIEMINEN

Kovin ovat vähiin tässä vaihtoehdot huvenneet
Mä pelaan enkä pelkää, mutta takkiin tulee
Mä yritän ja sijoitan ja varmistan ja vaikutan
Mä delegoin ja konsultoin, vaan kaikki menee

Pörsissä ja privaatissa onnettomat investoinnit
Jäytää jauhoksi mun kredibiliteettini
Mä lobbailen ja painostan, tai uhkaillen ja lahjomalla
Tähtään täyteläiseen lopputulokseen

Mikä meni pieleen
Mä missä erehdyin
Täydellisen tarkan suunnitelman mikä murensi

Vuodet vierii, nuoremmaksi ei tuu meistä kukaan
On kosmiset ja kosmeettiset keinot koeteltu
Kuoppaan maassa, halpaan hautatoimiston uurnaan
Loppuu lopultakin jokaisen juoksentelu

Mikä meni pieleen
Mä missä erehdyin
Täydellisen tarkan suunnitelman mikä murensi

Mä missä virheen tein
Missä väärin laskelmoin
Kun onnentunne multa kaikki aistit täysin sumensi
Täydellisen tarkan suunnitelman jokin murensi

Kovin ovat vähiin tässä vaihtoehdot huvenneet …

12. NUORI SYDÄN (ON NIIN MALTTAMATON)

Katse kirkas kuin, nuoren leijonan
askel harkittu taas harmaan pantterin
kello taitaa käydä armotta jo kohti iltaa
ja myyntipäivä viimeinen pian lähestyy

Enhän mä nyt vielä, ole lainkaan vanha
fyysisestikään millään lailla rampa

(Nuori sydän) on niin malttamaton
(Nuori sydän) ei jaksa odottaa
Nuori sydän on niin malttamaton
Nuori sydän ei jaksa odottaa
Nuori sydän haluaa kaiken 
Nuori sydän ei voi odottaa

Nyt jo kasaan painaa ympäristön paineet
Sisuksissa myllertävät arveluttavat, aineet

Enhän mä nyt vielä, ole lainkaan vanha
fyysisestikään millään lailla rampa
vielä järki pelaa, aivot kaiken kelaa
vielä jalka nousee, vielä jalka nousee

(Nuori sydän) on niin malttamaton
(Nuori sydän) ei jaksa odottaa
Nuori sydän on niin malttamaton
Nuori sydän ei jaksa odottaa
Nuori sydän haluaa kaiken 
Nuori sydän ei voi odottaa 
(Nuori sydän) 
(Nuori sydän)

14. RAKKAUTTA?

Järisyttävän järkyttävä, outo onnentunne asettuu mun alavatsaan, kaivaa sinne pesänsä
Kuumottavana kulovalkeana leviää ja lämmittää mun kuihtumaan tuomittua ruhoa

Painovoiman vähittäinen, mutta tinkimätön väheneminen edesauttaa mua jo lievästi leijumaan
Halvaannuttavat huolet haihtuu enkä juurikaan tunne sisuksissani kalvavaa ikävää

Kylmä rinki kiertää kehoani
Sormenpäissä kihelmöi
Vatsassani ihan niin kuin
Jokin outo eläin teutaroi

Tämäkö on sitä rakkautta, vai suurta kosmista pilaa
Tämäkö on sitä rakkautta, näinkö saa minkä tilaa

Autuaana katson maisemaa, joka vielä eilen näytti tosi pahalta, mutta ei enää tänään
Useimmiten kärttyisät työtoverinikaan eivät käy mun hermoille, niin kuin joskus aiemmin
Sietämätön naapurini pianon pimputuksineenkaan ei aja mua toistuvasti raivotiloihin 
Ongelmallisen äitisuhteenikin ole lähes huomaamattani upottanut unohduksiin

Kylmä rinki kiertää kehoani
Sormenpäissä kihelmöi
Vatsassani ihan niin kuin
Jokin outo eläin teutaroi
Poskiani puna polttaa
Sydänkammioissa värinöi
Mielen levottoman sopukoissa
Pieni pelko piehtaroi

Tämäkö on sitä rakkautta…

Rakkautta?
Tuskinpa!

 

16. MINÄ VALEHTELEN

Minä tunnustan (HÄN TUNNUSTAA) x8

Olen aina valehdellut, jo pienestä pitäen vältellyt totuutta
Ja aina vain kuin suinkin mahdollista, olen jättänyt sanomatta jotain oleellista
En ilkeyttäni, en ylpeyttäni. En pelosta, en rahasta
Vaan pyyteettömästä rakkaudesta, elänhän valheesta

Niin monta kertaa olisin päässyt paljon helpommalla, kertomalla totuuden
Niin monta kertaa olisin kiertänyt kiusalliseksi muodostuneet tilanteet
En ilkeyttäni, en ylpeyttäni, en pelosta, en rahasta
Vaan syvästä vastenmielisyydestä; en vaan voi sietää totuutta

En tunne häpeää, ei vaivaa omatuntokaan
Mielenterveyteni on vankkumaton, nukun yöni hyvin

Taloudelliset hyötynäkökohdat eivät vaikuta mun valehtelemiseen
Ja ihmissuhteiden verkostoissanikin kaikki rakentuu vain valheelle
Ei ilkeydestä, ei ylpeydestä, ei pelosta, ei rahasta
Vaan pyyteettömästä rakkaudesta; minä elän vain valheesta

En tunne häpeää…

Minä tunnustan (HÄN TUNNUSTAA) x4

Minä valehtelen kotona, valehtelin jo koulussa
Minä valehtelen kirkossa, kaupoissa ja kaduilla
Minä valehtelen postissa, minä valehtelen pankissa
Minä valehtelen ravintoloissa, viinakaupoissa ja virastoissa

Minä valehtelen tutuille, valehtelen tuntemattomille
Ja silmääkään räpäyttämättä valehtelen myös eläimille
Valehtelen aikuisille, lapsille, vaimolle, sukulaisille veljille, siskoille,
Äidille, isälle … rauha hänen tomulleen

Minä valehtelen (HÄN VALEHTELEE) x2

Minä valehtelen kavereille, niin töissä, kuin vapaalla
Minä valehtelen ystäville ja tietenkin vihamiehille
Minä valehtelen poliiseille ja ilman muuta papeille
Ja luonnollisestikin vuodan kaiken luottamuksellisista keskusteluista

Valehtelen vangittuna, vapaana, selvänä ja sekaisin, siellä ja täällä
Täällä ja tuolla, kaikille, itselleni … niin, no

Minä valehtelen (HÄN VALEHTELEE) x4

17. UUTISET JA SÄÄ

Kun kaikki on sanottu ja kaikki on tehty
Viimeisetkin puheen aiheet tyhjiin puserrettu
Ei ainuttakaan salaisuutta jäljelle jää 
Ei enää mikään muu kiinnosta, kuin uutiset ja sää

Kun tyhjät katseet on viimein vaihdettu
Ja yhteiset laulut kannesta kanteen laulettu
Ei ainuttakaan salaisuutta enää jäljelle jää 
Ei enää mikään muu kiinnosta, kuin uutiset ja sää

Uutiset ja sää
Uutiset ja sää
Uutiset ja sää
Uutiset ja sää

18. VALKOISEN MIEHEN VOODOO

Mun vanha voodoo - nukkeni ikkunalaudalla
Mun vanha voodoo - nukkeni täynnä reikiä
Mun vanha voodoo - nukkeni on aina paikalla
Mun vanha voodoo - nukkeni ei koskaan unohda

Mun vanha voodoo - nukkeni valvoo mun unia
Mun vanha voodoo - nukkeni ei palvo kuvia
Mun vanha voodoo - nukkeni on aina valmiina
Mun vanha voodoo - nukkeni toimii mun puolesta

Keitä noita keittosi, siirrä minuun voimasi
Tanssi noita tanssisi, astu minuun sisääni

Taio taikasi, tanssi tanssisi, keitä keittosi
Tanssi tanssisi, keitä keittosi, siirrä voimasi
Keitä keittosi, siirrä voimasi, astu sisääni
Siirrä voimasi, astu sisääni, taio taikasi

Valkoisen miehen voodoo ei toimi ikinä
Valkoisen miehen voodoo siitä puuttuu kipinä

Mun vanha voodoo - nukkeni alkaa jo maatua
Mun vanha voodoo - nukkeni haisee niin pahalta
Mun vanha voodoo - nukkeni on täynnä matoja
Mun vanha voodoo - nukkeni täytyy nyt haudata

Valkoisen miehen voodoo ei toimi ikinä
Valkoisen miehen voodoo siitä puuttuu kipinä (2x)

19. OLEN AINA RAKASTANUT

Olen aina rakastanut, pitkiä kävelyjä, runsaita aterioita ja suljettujen ovien takana sikiäviä salaisuuksia
Olen aina rakastanut, polveilevia keskusteluja, viipyileviä katseita ja helmeilevänä pulppuavaa naurua
Mikään voima ei saisi minua irtautumaan näistä hetkistä, jolloin aika on pysähtynyt, eikä huominen vielä vaivaa mieltämme
Eikä mikään, ei mikään saa minua unohtamaan noita tuokioita, jolloin tunsimme yhteisen voiman pakottavana sykkivän sisällämme

Niin voimakkaat tunteet, kuin järjen rationaalinen järjestyskin saattavat kuitenkin viedä meidät joskus sinne, missä valoa ei näy
Ja missä ristiriitaiset ohjeet entisestään hämmentävät jo äärirajoilleen ajettua ymmärrystä
Käyttäytymistämme kahlitsevat rajat hämärtyvät ja saattavat jopa murtua paineen alla
Ja sekasorto ja pelko myrkyttävät ajatuksemme, joita emme kykene enää hallitusti ilmaisemaan

Pelkäämmekö tuolloin menettävämme otteen todellisuudesta, joka tuntuu valuvan sormiemme läpi,. kuin kuiva hiekka rannalla
Vai pelkäämmekö ympärillämme riehuvan kaaoksen rusentavan meidät kasaan, kuin tyhjäksi juodun virvoitusjuomatölkin
Muistammeko silloin ne päivät, ne yöt, jolloin yksinkertaiset ilon aiheet täyttivät meidät piripintaan ja jolloin tiesimme, että niin vaikeaa ei tule olemaan koskaan, ettemme selviäisi
Sillä minun voimani, meidän voimamme, on, että muistan, tiedän ja tunnen tämän totuuden:
Olen aina rakastanut 
Olen aina rakastanut (AINA RAKASTANUT)
Olen aina rakastanut (AINA RAKASTANUT)

20. ISÄ ON KUOLLUT

Seisoin vanhempieni ovella ja soitin ovikelloa. Kukaan ei tullut avaamaan
Olimme sopineet äitini kanssa, että pistäytyisin ohi mennessäni
Hakemaan kaksosten syntymäpäivälahjat
Jos he eivät olleet kotona, paketit olisivat keittiön pöydällä

Ei heillä ollut mihinkään menoa, mutta saattoi olla, että he olisivat pistäytyneet
Terveyskeskuksessa, sillä isäni oli valitellut rintakipuja aamulla
Soitin uudestaan ja kun mitään ei tapahtunut, menin sisään omilla avaimillani
Huhuilin hetken eteisessä ja astuin sitten peremmälle

Eteisessä olin kuulevinani jotain, ikään kuin uikutusta jostain
Mutta ajattelin, että se on varmaankin naapurin koira, tai jotain
Menin olohuoneeseen ja näin isäni makaamassa lattialla
Ja äiti hänen vieressään polvillaan, huojuen hitaasti ja valittaen vaimeasti

" Mitä on tapahtunut? " kysyin säikähtäneenä
Äiti jatkoi huojumista, eikä kohottanut päätään
" Onko isälle sattunut jotain? Sano nyt! Oletko soittanut ambulanssin? "
Tuntui kestävän ikuisuuden, ennen kuin hän nosti katseensa minuun 
Ja sanoi: Isä on kuollut

Isäni oli kuollut ilmeisesti jo useita tunteja aikaisemmin
Ja äitini oli vain uikuttanut hänen vieressään siitä lähtien
Soitin ambulanssin. Ambulanssimiehet totesivat isäni kuolleeksi
Ja he tilasivat paikalle ruumisauton,
Antoivat äidille rauhoittavaa ja laittoivat hänet sänkyyn

Seisoin olohuoneessa keskellä lattiaa
Ja päässäni pyöri ajatuksia käytännön asioista:
Hautajaisten järjestämisestä, perunkirjoituksista ja muusta
Sitten kaikki oli tyhjää hetken aikaa ja tajusin: isä on kuollut