VANDO SUVANTO: HENGENMIEHET EI HELLITÄ (MELSKE 005, V. 1995)
1. TYHJÄ
Jos sä katsot syvälle sisälle mun sieluuni ja et näe mitään
Tunkeudut tarkalleen keskelle mun mieleeni, ei vieläkään mitään
Tyhjä laatikko
Liitutaulu koskematon
Huone autio
Tila kaiuton
Pimeys läpäisemätön
Laulu sanaton
Jos sä kuuntelet tarkkaan, mä mitä sulle juttelen, et kuule mitään
Sanoja sanojen perään sulle latelen, ei vieläkään mitään
Tai jos sä luet kiinnostuen, mitä sulle kirjoitan, en kerro mitään
Kuvailen ja kuvitan valokuvin vahvistan, ei niissäkään mitään
Tyhjä näyttämö
Lehti kirjoittamaton
Viiva olematon
Ote voimaton
Katu valaisematon
Kuva näkymätön
Heilun, keinun, en otetta saa itsestäni
Maan ja taivaan tunnen yhtälailla omakseni
Jos sä etsit selitystä tekojeni takaa, et löydä mitään
Aatetta tai ajatusta, jonka päällä kaikki makaa, ei yhtään mitään
Tyhjä laatikko…
Heilun, keinun, en otetta saa itsestäni
Maan ja taivaan tunnen yhtälailla omakseni
Heilun, keinun, en otetta saa
Maan ja taivaan tunnen yhtälailla
Heilun, keinun
Maan ja taivaan
Heilun, keinun
Maan ja taivaan
2. SILMÄLASIT
Minkä ennen näki niin selvästi ja tarkasti
On hämärtynyt kokonaan
On kuva kirkas sumentunut
Aamuisin kun lehden avaan
On kirjaimet kuin puuroa
Mä zoomaan, mä zoomaan, mä zoomaan ja taas tarkennan (HANKI SILMÄLASIT)
Turhamaisuudesta kyllä armotta nyt sakotetaan
Mut tyylistäni pidän kiinni
Vaikken mitään näkisi
Kun joku mulle juttelee
Niin äänestä vain tunnistan
Mä zoomaan, mä zoomaan, mä zoomaan ja taas tarkennan
Silmälasit näön takaa on olo huoleton ja vapaa
Pystyn taas lukeen, en tarvii mä tukee, on näin hyvä olla
Silmälasit on tyylikkäät, ne ulkomuodon kohentaa
Tyytyväisyydelle ei löydy rajoja, synnyin kuin uudelleen
Mä jalkoihini kompastelen, ovenpieliin törmäilen
Oon kadottanut jotakuinkin täysin suuntavaistoni
Mun täytyy turvautua hajuaistiini ja kuulooni
Mä zoomaan, mä zoomaan mä zoomaan ja taas tarkennan
Silmälasit näön takaa on olo huoleton ja vakaa
Pystyn taas kulkeen, en tarvii mä tukee, on näin hyvä olla
Mä kolhin, mä kaadan, mä sotken ja sekoitan
Mokaan ja väärinkäsitän
Mä kaadun ja likaan ja vaatteeni revin ja itseni ryvetän
Mä yritän selvitä vaurioin vähäisin, tai ainakin hengissä
Ja mä zoomaan, mä zoomaan, mä zoomaan
Mä zoomaan, mä zoomaan, mä zoomaan
Mä zoomaan, mä zoomaan, mä zoomaan
Mä hankin silmälasit (HANKI SILMÄLASIT)
Mä hankin silmälasit (HANKI SILMÄLASIT)
Näen tarkemmin (HANKI SILMÄLASIT)
Hankin silmälasit (HANKI SILMÄLASIT)
3. ORJA
Ryömit sisään, mutta haluat taas ulos. Ryömit sisään
Pyyhi pois jo tiukkaan takertuneet kyynelees. Pyyhi kyyneleet
Leikit on nyt leikitty ja ollaan tosissaan. Aivan tosissaan
Tein minkä tein; en toisin tehdä vois. En kadu mitään
Sä tyrkyttäydyit, syliini mun kiipesit. Syliin kiipesit
Antauduit; miks vähempään mä tyytyisin. Sä antauduit
Leikit on nyt leikitty ja ollaan tosissaan. Täysin tosissaan
Tein minkä tein, en kadu mitään
Ruoskaa ja piiskaa
Piiskaa ja porkkanaa
Verta ja kyyneleitä
Makeaa mielihyvää
Olen orja; rakkaudesta rakkauteen mä rakastun
Tahdon olla, kahlittuna sinuun, riemulla mä antaudun
Olen orja; viereesi sun halulla mä rantaudun
Tahdon olla, vain sun omas ja alles hautaudun
Olen orja; täytän toiveet, ilolla mä alistun
Tahdon olla, kaikkineni, kokonaan mä sun
Olen orja; perässäsi vaikka minne raahaudun
Tahdon olla, lähelläsi aina, mihin tahansa sä asetut
4. HENGENMIEHET EI HELLITÄ
Yön varjot valtaa päivän, maa tuoksuu vielä hunajalta
Kauneudesta jää jälkeen vain häivä, jotain aivan muuta ryömii esiin pimennoista
Reissumiehen jalka alkaa painaa, sillä edessä on pelkkää ylämäkeä
Mutta muutokseen on aika alkaa totutella, sillä rajan yli lappaa jo karkuväkeä
Herra pyyhkäisköön
Mitä tämä nyt on
Taivas on täynnä lentäviä lauseita, puhuvat päät kertoo koko totuuden
Tietoviidakoissa vaeltavat ovat kauan aikaa sitten menettäneet neitsyyden
Kauppa käy kaiken maailman kama, tarjoaa ja takaa onnellisuuden
Laskelmat ja ennakoinnit, tulevaisuus on unohtanut kokonaan jo menneisyyden
Herra pyyhkäisköön….
Hengenmiehet ei hellitä
Pakko painaa päälle,
Sillä hengenmiehet ei hellitä
Herra pyyhkäisköön…
Hengenmiehet ei hellitä… (2x)
5. OIKEA NÄKÖKULMA
Veljeni ja minä kävelimme kadulla
Näimme ihmisiä, autoja ja suuria taloja
Kun kulman takaa kääntyi mies salaperäisin
Oli nälkä hänen silmissään ja tukka sekaisin
Hän kulki halki puiston kohti laitakaupunkia
Me seurasimme matkan päästä ilman ongelmia
Tarkkailimme hänen käytöstään ja kiemuroita
Joita riitti vaikkei ollut vastaantulijoita
Me seurasimme häntä, mutta äkkiä hän kääntyi
Kulki meitä kohti ja kuin tuskasta hän vääntyi
Astui jonkin askeleen ja sitten maahan kaatui
Katselimme kalvenneina kunnes poliisi saapui
Kuljimme halki viidakon
Ylitimme autiomaan
Näimme sinitakkiset ystävämme
Hämmentyneinä ja kummissaan
Etsimässä johtolankaa
Ja oikeaa näkökulmaa
Kuljimme halki viidakon
He eristivät paikan, siirsi syrjään sivulliset
Poimi meiltä lausunnot ja niihin allekirjoitukset
Näytti valokuvia, emme tunnistaneet ketään
Jos joku näytti tutulta, emme paljastaneet mitään
Katselimme toisiamme hiukan kysyvästi
Tarkoitus kai ei oo jäädä tänne lainkaan pysyvästi
Luvan saatuamme poistuimme kuin vaivihkaa ja
Tunsimme kun katseet porautuivat meidän niskaan
Me palasimme keskustaan, veljeni ja minä
Hämärsi, neonvalot loistivat jo sinisinä
Taivas näytti tummemmalta, saattoi alkaa sataan
Erosimme ja menimme omaan kotiin takas
Kuljimme halki viidakon…
6. 13
Vartaloa vaakatasosta mä koitan kohottaa
Silmäluomet ylös reivaan, jalka tossua tavoittaa
Aamiainen ankeimmillaan; yksi paahtoleipä
Kovaksi korpuksi kuivunut ja päälle kahvia
Suihkusta ei tule lainkaan lämmintä vettä
On hammastahna hävinnyt ja harja pilalla
Pyyhkeet ovat likaisia, astiat pesemättä
Lavuaari tukossa ja peili särkynyt
Etsin komeroista ja joka kaapistosta
On toinen kenkä kadonnut ja takki tahrainen
Hattuhylly repsottaa; pitäis ruuvata kai paikoilleen
Ovenpielet täynnä on sormenjälkiä
Maali hilseilee ja lamppu on palanut
Eteismatto olisi jo syytä tomuttaa
Mä katson kalenteriin, ettei vaan ois jo se päivä
On biorytmit pohjassa, joko ryhdyn rukoileen
13 - ei oo mun numeroni
13 - se minut masentaa
13 - ei oo mun numeroni
13 - se minut musertaa
Allakka avun antaa, ei vielä oo se päivä, mutta
Kokoajan uhkaavasti kohti lähestyy
Se luimuaa jo ovella ja kurkkii kulman takaa
Pelosta ja kauhusta mä kohta kutistun
13 - ei oo mun numeroni
13 - se minut masentaa
13 - ei oo mun numeroni
13 - se minut musertaa
13
13 - se minut masentaa
13
13 - se minut musertaa
7. SEN KUN ARVAIS
Sen kun arvais, mitä kaikkea voi liikkuu päässä tuossa
Mahdotonta ehkä kenties, itsekkin kun tarpoo suossa
Virran viemää, tuulen tuomaa, kirpputorin peruskuonaa
Armonpalaa vähän salaa syrjemmällä tonkii luojan luomat
Sen kun vielä tajuis, mitä kaikkee kelaa päässä tässä
Mahdotonta ehkä kenties; ei oo kukaan selvittämässä
Vain tarpeetonta pikkusälää, arvotonta ylijäämää
Pölyisiä lokeroita, umpeenkasvaneita komeroita
Mä tarviin vain, sen ajatuksen
Mä tarviin vain, sen ymmärryksen
Jos vielä ymmärtäis, mitä tapahtuu päissä noissa
Mahdotonta ehkä kenties; itsekkin kun on niin poissa
Iloa ja innostusta, onnea ja oivallusta
Tunteen paloo, järjen valoo, tunnustellen tulevaisuutta
Mä tarviin vain, sen ajatuksen
Mä tarviin vain, sen ymmärryksen
Mä tarviin vain, sen oivalluksen
Mä tarviin vain, sen käsityksen
8. YKSINÄINEN
Untuvatakki, luodinkestävät liivit, alaston käärme niiden sisällä
Suorat tummat housut, tanskalaiset saappaat, hiukset harmaat
Stetson hattu, kiinalainen limusiini. Auton kuljettaja värillinen
Seurapiiri huorat hakeutuivat hänen luokseen, oli valtaa
Täällä on niin yksinäistä ja tuulee
Täällä on niin kylmä ja tuulee
Tänään suuren johtajan jäljennökset täyttää
Kabinetit kansa nousee kohta kapinaan
Särjetään ja varastellaan, ammutaan ja mellakoidaan
Kaikki koittaa kahmia omaa osuuttaan
Epätoivon kyyneleet kaljatuoppiin tipahtaa
Herkät korvat kärsii taistelujen melskeestä
Hienotunteiset herrasmies diplomaatit käyvät
Omaa sanasotaansa muilta piilossa
Mutta hämäränveikot ja kujilla hiipii lähestyen
Vaivihkaa jo naapurustoa
Tuoden sanaa siitä päivästä, jolloin jokainen voi soittaa
Vuosikerta kitaraansa läpi jättisuuren PA:n
Hän piti kaiken vallan näissä käsissään
Juoksupoikinaan vain kääpiöiden armeija
Hän tavoitteli kunniaa ja löysi vaan
Ikävän
Ja kaiken vaivan jälkeen hän on tarpeeton
Ja yksin taas
Täällä on niin yksinäistä…
Tänään suuren johtajan jäljennökset…
9. NERO SISÄLLÄNI
Kuinkas suu nyt pannaan, kun kädet haroo, tyhjää hamuu, jalat
Takoo rytmin verkkaisen
Mistäs nyt keinot keksis , sanat kiertää, päätä hiertää
Vatvoo aivomassaa ajatukset sotkuiset
Hämmentävät spektaakkelit, visioista viimeisimmät
Tunkee uniin, valveillakaan ei vaan rauhaa saa
Liian tiukat ajatukset otsalohkoon pakkaa
Pukkaa hikeä ja kyyneleitä paidan rinnukseen
Kuinkas sormi suuhun joutunut on, kysyvästi kaartuu huuli
Kulmakarvat piirun verran kohoaa
Mistäs narusta nyt nyit, on kaikki köydet solmussa
Ja pelinhoitaja on pitkään ollut kahvilla
Liian tiukat ajatukset otsalohkoon pakkaa
Pukkaa hikeä ja kyyneleitä paidan rinnukseen
Hämmentävät spektaakkelit, visioista viimeisimmät
Tunkee uniin, valveillakaan ei vaan rauhaa saa
Nero huutaa
Mun sisälläni
Ei ulos pääse
Ei koskaan rauhaa saa
Päivittäiset puuhailut, rutikuivat rutiinit
Lievittää ja lohduttaa ja mielen lauhduttaa
Arkipäivän askareissa aivot lepää, ajatukset kiertää
Kivaa kehää, jos nyt sitten laisinkaan
Hämmentävät spektaakkelit…
Nero huutaa… (2X)
10. SUURI ARVOITUS
Kun mä kuljin pitkin elämäni syrjäteitä, eikä mun siis tarvinnut
Niin mistään välittää
Kummajaiset, kaunokaiset, vitsiniekat, vainolaiset, yrittivät yhtämittaa
Panna parastaan
Läpimätää politiikkaa, eroottista energiaa, vainoharhaa
Vaatimattomuuden lähteillä
Ei enää mitään, millä voisi väistää suuren kohtalon
Se tulee hymyillen jo kohti ja valloittaa
Ei varoitusta, ei vaatimusta, ei häpeää
Palat suuren pelin paikoilleen kun loksahtaa
Riippua vain kynsin hampain kyydissä
Joka tuo ja vie ja sokein silmin pyörii ympyrää
Humanistit supisevat, pirinistit säpisevät, kaikki muut vapisevat
Suuren arvoituksen edessä
Pitkäkynnet herrahissin, rasvanahka duunarit
Samaa kamaa tuijottavat silmät tapillaan
Humalaiset, huutolaiset, kerjäläiset, kauppiaat
Kaikki haluu lusikkansa soppaan saada mahtumaan
Ei enää mitään millä voisi…
Onnen orjat onnettomat, viihteen vauhtiveikot
Pyörittävät kiihkoisasti rulettiaan tappavaa
Takalukkoon lukkiutuneet yrittävät avaimitta
Vapautua näkymättömistä kahleistaan
Ei varoitusta, ei vaatimusta, ei häpeää
Palat suuren pelin paikoilleen kun loksahtaa
Riippua vain kynsin hampain kyydissä
Joka tuo ja vie ja sokein silmin pyörii ympyrää
11. OLEN NIIN ONNELLINEN, eli kaikki miehet on sikoja
Kaksoisleukani hyllyy tyytyväisyydestä, olen niin onnellinen
Lievä liikapainonikaan ei mua lainkaan estä, olen niin onnellinen
Suihkun puutteen vuoksi en voi joka päivä pestä, mut olen niin onnellinen
Ja sydän paisunut on muustakin kuin rakkaudesta, olen niin onnelline
Kun sinut mä, sinut mä, sinut mä saan
Kiima kiukkuisesti kiveksissä kiristää
Himon hiukkaset eivät haihdu pois
Kuuma kaipuu kaivaa kuoppaa sydänalassani
Josko sänkyyni nyt kellistää sut vois
Onnen murusetkin hukkuneet on haarukastain
Jospa jonkinlaista lohtua se tois
Ettei yksin tarviis peiton alla pimeässä
Onnen onkijalle suurin saalis ois
Kun sinut mä, sinut mä, sinut mä saan
On näitä päiviä jo ooteltu
Ooteltu ja toivottu
On näitä menneitä jo muisteltu
Väännelty ja käännelty
Onnetarkaan ei kai osattomaks voi mua jättää
Siksi perässäsi laukkaan päivin öin
Mutta jokin kyllä tässä pahan kerran mättää
Vai näinkö pian kaikki evääni mä söin
Ehkä viisainta ois tyytyä vaan käyttään kättään
Tai housut pitää kiinni hekselein ja vöin
Niin tai näin täytyy lopultakin mun jo päättää
Kaikki korttinikin kun jo pöytään löin
Kaksoisleukani hyllyy tyytyväisyydestä…
12. RUMMUT PUHUVAT
Lähiöissä, konttoreissa liikekeskuksissa, urbaaniin iloitteluun valmistaudutaan
Kellareissa, kapakoissa, kantakaupungissa, juhlavetimiin jo sonnustaudutaan
Juttu kulkee: parhaat mestat, bändit , safkat tiedossa
Miellyttävää seuraa, juomat kohtuu hinnoissa
Värivalot parketilla houkuttelee tanssimaan
Vartaloita vastatusten painautumaan
Ja rummut puhuvat, päällikkö lausuu suuret ja viisaat sanansa
Silloin henget liikkuvat; elävät, kuolleet nousevat yhtenä miehenä
Huulipunaa hiukan lisää, mascaraa ja puuteria, kravatti täytyy silittää
Puhdas paita, siistit housut, äidin lahjakoru, kenkälankkia on pakko hankkia
Suihku, hampaiden pesu, roll - onit kainaloon, geelit tukkaan ei voi mennä hukkaan
Liisat, Kaijat, Anna - Maijat, Heikit, Veikot, Pentit, kaikki mukaan kotiin ei jää kukaan
Juttu kulkee, parhaat mestat…
Ja rummut puhuvat…
13. AINA
Aina kun tarviit, aina kun pyydät
Aina kun haluut oon vierelläs
Kun yksin oot, kun apua huudat
Aina kun tahdot sua kannan selässäin
Aina kun pelkään sut luokseni mä huudan
En yksin oo, kun tuut mun vierellein
Aina kun haluu, aina kun pyydän
En tarvii muuta, kuin oot mun lähelläin
Voimaa toisistamme nyt saamme
Jota ilman arki olis arjempi
Voimaa toisillemme nyt jaamme
Jota ilman kaikki olis kurjemmin
Aina kun tarviit, aina kun pyydät…